Three Generations elokuva-arvostelu

Gaby Dellalin Three Generations kertoo tarinan kolmen sukupolven naisista, jotka asuvat saman katon alla. Koti kuuluu isoäiti Dodolle (Susan Sarandon) ja hänen elämänkumppanillensa Francesille (Linda Edmond), joiden kodikkaassa ja kookkaassa newyorkilaisasunnossa on tilaa Dodon yksinhuoltajatyttärelle Maggielle (Naomi Watts) ja Maggien tyttärelle Raylle (Elle Fanning), joka on kyllä tytär vain syntyjään. Ray on nainen vain niiden silmissä, jotka eivät käsitä hänen tienneen itseänsä pojaksi jo viisivuotiaana. Läheisetkin erehtyvät stressaantuessaan käyttämään väärää pronominia, vaikka 16-vuotias Ray odottaa jo malttamattomana testosteronihoitojen aloittamista.

Elokuvan aihe ja sanoma ovat ajankohtaisia ja jossain määrin jopa edistyksellisiä. Siksi on valitettavaa, että elokuvassa kaikki ainekset sopivat sietämättömän hyvin yhteen, vaikka tarinan ytimessä on radikaali kokemus identiteetin ja ruumiin yhteensopimattomuudesta ja tämän yhteensopimattomuuden korjaamisesta. Vaikka Elle Fanning tekeekin hyvää työtä näytellessään Rayta, jää kokemus sukupuoli identiteetin ja ruumiin ristiriidasta järkyttävän laimeaksi, lähinnä puristavaa kenkää tai liian pientä paitaa vastaavaksi. 


Elokuva on ihan katsomisen arvoinen ja käsittelee (joskin pinnallisesti) tärkeitäkin asioita kuten oikeiden pronominien käytön merkitystä, sukupuoli neutraalien vessojen tärkeyttä, uuteen kouluun siirtymistä sukupuolen vaihdoksen jälkeen, hormonihoitoja ja sukupuolenvaihdosleikkausta sekä vanhempien ristiriitaisia tunteita prosessin aikana. Elokuva toimii varmasti yleissivistävänä pätkänä niille joille aihe on täysin vieras, muille kokemus lienee laimea ja pinnallinen. 

-Nina Saarinen