Haastattelu: Asiakkaana transpolilla

Asiakkaana transnuorten transpolilla

Tapaan lempeän näköiset vanhemmat  keväisessä helsinkiläisessä puistossa. Meillä on vain tunti aikaa ja pelkään etukäteen, riittääkö se haastatteluun. Kyllä se riittää, vaikka myös varmaan paljon jäi sanomatta. Paljon äidin tulee myös sanottua asioita, joita en saa kirjoittaa ylös. Isä myötäilee äitiä, mutta tulee vahvasti sellainen tunne, että hän on sataprosenttisesti perheensä tukena. En saa kirjoittaa kaikkea ylös, koska äiti pelkää hoidon vaarantuvan, jos transpoli tietää heidän arvostelleen poliklinikkaa julkisesti. Vielä myöhemmin, kun annan tekstin heille luettavaksi, isä pyytää poistamaan muutaman eniten lapselle ahdistusta aiheuttaneen kysymyksen tästä tekstistä. Olen kuullut samaa varovaisuutta myös muutaman transaikuisen suusta, joihin olen törmännyt tämän blogin tekemisen yhteydessä ja hämmästelen asiaa ääneen. Saan vastaukseksi selityksen: ”Suomessa on vain kaksi transpolia. Niiden molempien kanssa on oltava väleissä, jos haluaa saada joskus diagnoosin.” Ja perään kysymyksen: ”Onhan tämä varmasti ihan anonyymiä, ettei meidän hoito vaan vaikeudu?” ”On se!” Vakuutan ja rypistän huolestuneena kulmiani.




Tyttö oli neljä tai viiden vanha, kun vanhemmat huomasivat hänessä tyttömäisiä piirteitä. Meni kuitenkin vuosia, ennen kuin tyttö laittoi äidilleen viestin, jossa kertoi identiteetistään. Isälle kerrottiin yhdessä. Isä oli jo tiennyt asian sisimmässään, mutta ei ollut sanonut mitään, koska oli halunnut, että lapsi selvittää asian itsenäisesti. Äiti oli tiedosta helpottunut. Oli hyvä saada pahalle ololle nimi. Lapsi oli oireillut itsetuhoisesti ja takana oli kausi, jolloin lääkärin määräyksestä häntä ei ollut saanut jättää hetkeksikään yksin. Pian päätettiin sosiaalisesta transitioitumisesta ja tyttö sai tytön nimen; kerrottiin sukulaisille ja kerrottiin koululle. Sukulaiset olivat helpottuneita ratkaisun löytymisestä kiperään tilanteeseen; jopa tytön isoisovanhemmat sanoivat olleensa kovin huolissaan ja onnellisia uudesta alusta. Koulussa opettajilla oli kokemusta ja hyvä asenne. Kaverit pysyivät samoina ja kaikki oli paremmin kuin pitkään aikaan. 

Sitten alkoivat ensimmäiset murrosiän merkit ilmestyä. Tuli paniikki. Otettiin selvää, miten asiaa voi hoitaa ja heidät neuvottiin etsimään lääkäri, joka tekisi lähetteen transpolille. Sieltä saisi murrosikää lykkäävää blokkerihoitoa ja tukea tytölle ja perheelle. He kyselivät ja tuumailivat. Sekä Helsinki, että Tampere olivat järkevät matkan päässä. He päätyivät Helsinkiin sen jälkeen, kun olivat usealta taholta kuulleet Tampereella ”nuorten saavan kylmää kyytiä”. Äiti ei halunnut ottaa riskiä, koska tiesi tytön herkäksi ajattelijaksi. 

Transpolilta sanottiin, että lähetteen ei tarvitse olla kummoinenkaan. Ensimmäinen lähete kuitenkin hylättiin, eikä heille ilmoitettu mitään. Äiti kysyi miksi, mutta syy kerrottiin kuulemma vain lähetteen tehneelle lääkärille. Lähetteen tehneelle lääkärille oli lähetteen vastaanottanut lääkäri antanut neuvoja, joista yksi oli ollut sukupuolielimien tunnustelu. Äiti oli kauhuissaan. Hän tiesi lapsen kehon olevan tytölle arka juttu. Nuori ei ollut pitkään aikaan edes pukeutunut kenenkään nähden. Niin vaikea oli suhde omaan kehoon jo silloin ennen muutoksia.

Monien mutkien kautta he pääsivät sisään transpolille. He olivat nähneet dokumentteja siitä, miten ulkomailla nuoret saavat blokkereita ja jopa hormooneita. Tyttö halusi tulla naiseksi. Hän kirjoitti äidilleen kirjeen, missä hän kertoi tulevansa sitä onnellisemmaksi, mitä lähempänä hän olisi naiseksi tulemista ja että hän ei haluisi elää, jos joutuisi kokemaan mieheksi muuttumisen. Itkin, kun luin kirjeen. En saanut lupaa julkaista sitä. Isä sanoi, että kirje on tytölle yksityisasia.

Ensimmäinen käynti oli tökerölle lääkärille. Kysymykset olivat liian ikäviä tässä toistettaviksi. Tyttö oli mennyt lukkoon. Äidille selvisi, että hoitoa ei ollutkaan tulossa, vain tutkimuksia tutkimusten perään. Vain tiuhasti vaihtuvaa henkilökuntaa uusin nolostuttavin kysymyksin. Äiti kuitenkin piti tytön toivoa yllä. Hän ei halunnut antaa tytön vajota takaisin ahdistukseen, sillä hän tiesi, että jos tytön mielenterveys pettäisi siksi, että hän ei saa hoitoa, he tippuisivat hoidosta pois kokonaan. Piti yrittää kestää, todellisia tunteita ei saanut näyttää. Tässä vaiheessa äiti tunsi jo muitakin transpolin asiakkaiden vanhempia.

Blokkerihoidossa on riski luuston heikentymiseen samaan ikähaarukkaan verrattuna. Tällä varjolla heille sanottiin, että lapsi saisi murrosikää siirtävää blokkerihoitoa vasta 16-vuotiaana. Vanhemmat tiedostavat blokkerihoidon riskit, mutta he myös pelkäävät, mitä tulee käymään, kun niitä ei saa. Blokkereilla saisi estettyä myöhempiä mahdollisia kirurgisia toimenpiteitä. Nyt vanhemmat pelkäävät, että heidän tyttärensä mieli murtuu. Että he kadottavat sen iloisen tyttönsä lopullisesti miehisten muutosten alle. Samassa tahdissa äänenmurroksen kanssa tyttären sanat vähenevät. Tyttönä eläminen ei onnistu, koska miehistyminen näkyy ja kuuluu. 

Vanhempien täytyy kiirehtiä takaisin töihin. Jään istumaan penkille ja miettimään millainen on hyvinvointivaltion hoitoyksikkö, josta kukaan ei uskalla puhua ääneen omalla nimellään, jotta heiltä ei evättäisi hoitoa. Millainen on tämän sivistysvaltion hoitoyksikkö, jolla on täysi monopoli ja jonka työntekijät eivät seuraa ollenkaan uusimpia tutkimustuloksia, eivätkä kouluttaudu? Millainen on maa, jossa annetaan nuorten murtua, vaikka lääke olisi olemassa? 

On sanottu, että yksi syrjäytynyt nuori maksaa valtiolle yli miljoona euroa. Miten meillä on varaa tällaiseen hoitamattomuuteen, kun samalla tiedetään, että blokkeri- ja hormoonihoidot nuoruusiässä saattavat nuoret samalle viivalle muiden nuorten kanssa? Miten meillä leikataan vauvoina intersukupuolisia, jotka eivät osaa kertoa sukupuolikokemuksestaan vielä mitään ja sitten toisaalta emme anna mitään hoitoa transnuorille, jotka siksi syrjäytyvät ja joista osa harkitsee jopa itsemurhaa, koska heille ei ole tarjolla tukea, vain tunkeilevia kysymyksiä, joita tutkimuksiksi kauniisti kutsutaan.


  

Kommentit

Suositut tekstit